Kaksitoista surullista, absurdia, ymmärtäväistä tarinaa yksinäisyydestä ja ystävyydestä; virtahevoista, norsuista ja musiikista. Mannerin novellikokoelma on kuin sävellys; se koostuu erillisistä tarinoista, mutta yhdessä ne muodostavat surumielisen ja kauniin kokonaisuuden. Herkkää ja kuulasta proosaa rakastetulta runoilijalta. Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita harjoituksia sisältää kaksitoista surullista, kaunista, absurdiakin tarinaa yksinäisyydestä ja ystävyydestä."Mennään kävelemään, hän sanoi. He menivät. Se oli kävelymusiikkia pieniä virtahepoja varten. Se oli puheliasta, paksua ja lyhytjalkaista musiikkia, ja samalla jotenkin lopullista ja peruuttamatonta. Leikillistäkin se oli. Oboesta tuli lyhyitä, hajamielisiä säveliä, jotka laajenivat kuin kuplat ja pyörivät ympäri ja yhtäkkiä hävisivät pois. Pop, ne sanoivat. Pop, sanoivat tahdikkaat virtahevoset. Ja pasuuna venytti itseään ja lauloi."Eeva-Liisa Manner (1921-95) oli sodanjälkeisen Suomen huomattavimpia runoilijoita. Hänen läpimurtoteoksensa oli runokokelma Tämä matka (1956). Runojen lisäksi Manner suomensi mm. Shakespearea ja Kafkaa, mutta hänet muistetaan myös näytelmäkirjailijana. Hänen tunnetuimpia näytelmiään ovat Uuden vuoden yö (1965) ja psykoanalyyttinen Poltettu oranssi (1968).