Eeva Kontiokarin runoissa tarkastellaan ikääntymistä lempeällä huumorilla ja elämänkokemuksen tuomalla viisaudella.

Kosketa kasvojani,
jotta tuntisit ne,
kosketa jalkojani,
jotta ne tottuisivat
uneksijan lentoon,
kosketa käsiäni!
Sydäntäni kosketit
kauan sitten.