Maailman katsominen vanhojen instituutioiden ja arvoiksi luutuneiden käsitteiden takaa vie meiltä kyvyn hahmottaa maailmaa ja kyvyn toimia. Seutu joka ei ole paikka työstää käsitteitä, jotka avaavat ikkunan nykykapitalismiin, sen vaikutuksiin aivoissa ja ruumiissa, tilassa ja ajassa, tiedon muodoissa ja toiminnan mahdollisuuksissa. Ennen kaikkea ne pyrkivät avaamaan mahdollisuuksia kapitalismin vastaisille kamppailuille globaalistuneen työn ja tuotannon avoimessa tilassa metropolissa seutuna.

Seutu ei ole paikka, mutta ei myöskään pelkkää eetteriä vailla ruumiita, vailla konflikteja ja voimien yhteentörmäyksiä. Seutu on kuin eksoduksen ilmestysmaja, rajoiltaan pakeneva ja eri ajoissa liikkuva asumus työvoimalle, ihmisen ruumiin ja aivojen kokonaisuudelle voimana, joka ei ole kokonaan suljettavissa erityisiin tiloihin kuten tehtaaseen tai toimistoon. Tämä tabernaakkeli rakentuu, hajoaa ja pystytetään uudestaan pakomatkalla ulos teollisesta kapitalismista. Liian usein sitä kuitenkin tarkastellaan joko vanhasta vankeuden ajasta tai haaveissa siintävästä tulevasta temppelistä käsin. Siksi kirja on myös barbaarista pöydän puhtaaksi pyyhkimistä vanhoista arvoista, tilan raivaamista tulevalle.

Kirjoittajat: Eetu Viren on helsinkiläinen tutkija ja suomentaja. Hän on suomentanut muun muassa Gilles Deleuzea, Christian Marazzia ja Walter Benjaminia.

Jussi Vähämäki työskentelee yhteiskuntapolitiikan yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopistossa. Hän on aikaisemmin kirjoittanut muun muassa teokset Elämä teoriassa (Tutkijaliitto 1997), Yhteisö ja politiikka (YTY 1997), Kuhnurien kerho (Tutkijaliitto 2003) sekä Itsen alistus (Tutkijaliitto/Like 2009). Vähämäki on myös suomentanut runsaasti eurooppalaista filosofiaa.

Viren ja Vähämäki ovat aiemmin kirjoittaneet yhdessä teoksen Perinnöttömien perinne (Tutkijaliitto, 2011). He toimittavat nykyisin Kumu-verkkolehteä.