Kirjan teemana on itse musiikki. Sitä lähestytään matkailijan tavoin eri maiden ja niiden historioiden mukaan. Kun ollaan Suomessa puhutaan tietenkin mm. Paciuksesta, Sibeliuksesta tai Saariahosta. Mutta vaelletaan myös Mozartin, Beethovenin, Wagnerin, Glinkan ja Chaussonin maisemissa.



Musiikin rinnalle kohoaa toinen teema: humanismi. Musiikkia tarvitsevat kaikki, mutta sivistynyt muusikko tai musiikin harrastaja tietää ja taitaa enemmän. Musiikki ilmaisee jotain: kulttuuria, maata, ideaa, muita taiteita, maailmankatsomuksia, kehoa. Lisää nimiä kohoaa esiin: Mannerheim, Juha Leiviskä, Marcel Proust, George Sand.



Kuitenkin täytyykö musiikkia ymmärtää? Ei. Musiikin valtaan vain antaudutaan, sillä selvä.



Näitä kysymyksiä ja monia muita käsityötaidoista, kasvatuksesta, Euroopan hyveistä, terapiasta, ajan ja paikan hengestä, minuudesta ja yhteisöstä pohtii Eero Tarasti (s. 1948), musiikkitieteen professori ja semiootikko. Hänen taustanaan on laaja suomen ja vieraskielinen tuotanto, sekä kokemus musiikkielämän kentillä monissa maanosissa. Hän on mm. kolminkertainen kunniatohtori.