Eero Pokelan omaelämäkerrallinen teos kuvaa elämää sodan jälkeisessä Suomessa, jossa leipä on tiukassa. Pienen ja heikon Eero-pojan alkutaival on silkkaa eloonjäämistaistelua, mutta askel askeleelta hän pyristelee elämässä eteenpäin. Lukuisat ihmiset jättävät matkan varrella Eeroon jälkensä. Tärkein on Valkotukka, jonka kanssa Eero päätyy jakamaan elämän ylä- ja alamäet. Pokela katsoo menneisiin vuosikymmeniin tarkasti ja kaunistelematta. Ote on kuitenkin lempeän humoristinen, ja tarina kirvoittaa lukijassa sekä ilon että liikutuksen kyyneleitä.