Parakkikylä kertoo 1970-luvun alkupuolen Suomesta. Se on tarina Antero Karhuntaipaleesta, joka on lähtemässä ensimmäistä kertaa pois kotoaan. Muuttamassa pohjoisen pieneltä syrjäkylältä maailmalle.

Antero lähtee työvoimatoimiston virkailijan yllyttämänä hitsauskurssille Turkuun. Perillä Karhuntaival asettuu parakkikylään, jonne on ahdettu syrjä-Suomen kehitysalueilta junankuljettamia siirtotyöläisiä. Jokaiseen parakkiin on majoitettu parikymmentä miestä kahden hengen huoneisiin. Kirjavassa sakissa on nuoria ja vanhoja, maitopartoja ja enemmän elämää nähneitä. Joukossa on sellaisiakin, joihin ei aina kaikissa tilanteissa voi luottaa.

Parakkikylässä asuu muitakin nuoria, joista tutuimmiksi tulevat Karhuntaipaleen kämppäkaveri Virtaluoman Rauno, Raision Mäkinen ja Halonen. Kurssitoveri Koivikolla on elämänhallinta vielä hakusessa, ja opettaja Suomela joutuu palauttamaan miehen maitojunalla takaisin pohjoiseen. Vanhemmat konkarit ovat majailleet Suomenmaan muissakin parakkikylissä, Tarvontiellä tai Sköldvikissä. Järvi-Kalle tunnetaan mandoliinimiehenä ja entinen merimies Lasse Akuankkamiehenä. Uskonmiestä kutsutaan Pastoriksi. Väiski nukkuu aina silmät avoimina.
Elämä intiaanikylässä on levotonta. Aina lauantaisin kiuas kähähtelee, kun saunalla käydään ankaria löylykilpailuja. Viikonloppuisin virtaa halpa viina, jota on hankittu jostakin satamassa vierailleesta laivasta. Kortit lävähtelevät pöytiin. Palkkapussit ja muukin omaisuus vaihtavat omistajia. Riitoja syntyy ja joskus niiden selvittelyyn käytetään kättä pitempää.

Maalaispoika Antero Karhuntapaleelle se on kasvun paikka. Monilta osin maailma alkaa näyttää toisenlaiselta kuin pieneltä pohjoisen syrjäkylältä katsottuna.