Lapsuus on mielikuvitusta, hetkessä elämistä, leikkiä sekä sadun ja toden sekamelskaa. Lapsi on meille jotakin alkuperäistä ja puhdasta, viattomuutta ja luottamusta. Olemme kaikki olleet lapsia, joten lapsen ja lapsuuden pitäisi siis olla meille tuttuakin tutumpaa. Silti ne usein unohtuvat. Sisäinen aikuinen raivaa sisäisen lapsen tieltään. Kasvaessamme voimme muuttua maailman lapsiksi. Jotkut meistä säilyvät lapsenomaisena. He ovat luonnonlapsia.

Eero Ojanen pohtii lasta ja lapsen olemusta. Miksi kaikkien kokemaan asiaan liittyy niin paljon arvoituksellisuutta? Mikä on lapsuuden paikka ja merkitys ihmisyydessä, ja onko se jollain tapaa jopa avain ihmisyyteen? Entä lapsen ja lapsuuden paikka yhteiskunnassa, kulttuurissa ja filosofiassa?

EERO OJANEN on yhteiskuntatieteiden lisensiaatti, vapaa kirjoittaja ja filosofi. Hänen laaja ja monipuolinen tuotantonsa käsittää sekä faktaa että fiktiota, usein samankin teoksen puitteissa. Hänen uusimmat teoksensa ovat Koiran filosofia (2012) ja Järjen valossa (2011).