Eero Niemelän muistelmat ja kertomukset kuljettavat lukijaa Pohjois-Pohjanmaan lakeuksilta aina Ruotsin "suomalaismetsiin" ja kaukaiseen ja eksoottiseen Arabiaan, Jeddan rakennustyömaille.

Kertomuksesta Mantsurian kukkulat:

Kohtaaminen tapahtuu kesäisellä arolla, missä valkoviittainen poika kuuntelee hanurin soiton säestämää laulua. Poika katsoo totisena laulajaa ja alkaa sulaa laulun edetessä. Totinen ilme hänen kasvoillaan vaihtuu iloiseksi. Iloisesta ihmetykseksi ja jälleen iloiseksi. (...)

Näen pojassa itseni, mutta näen myös itseni vanhemmassa miehessä. Mies puhuu pojalle kielellä, jota hän ymmärtää. Tunnen tuon miehen. Mies on sama, joka kiertää Jerusalemin suutarina maailmalla. (...)

Loppujen lopuksi näyttelemistähän elämä on alusta loppuun. Kukapa sen nyt tosissaan ottaisi?