Politiikan ikuisuuskysymyksiä on, missä ja keillä on todellinen poliittinen valta. Miten valta jakautuu hallituksessa, eduskunnassa ja ministeriöissä?

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, heijastuuko viime vuosikymmenien politiikan tuotoksissa - hallitus- ja ministeriötasolla - pikemmin virjamiesohjaus kuin poliitikkojen omat tavoitteet. Onko virkamiesvalta jyrännyt poliittisen vallan vai onko poliitikoilla ollut se valtarooli, joka heille myös muodollisesti kuuluu.

Yleiskuva on, että virkamiesten valta suhteessa poliitikkoihin on vahvaa kaikissa niissä instituutioissa, joissa virkamiehet työskentelevät. Perusta vahvalle valtaroolille on jo se, että asioita on jatkuvasti sekä valmistelussa että käsittelyssä. Lisäksi ne useimmiten ovat vielä monimutkaisia ja syvää perehtyneisyyttä vaativia. Virkamiesten on toki myös osattava "myydä" ajatuksensa poliitikoille - taitavimmat tekevät sen niin hyvin, että poliitikot luulevat itse keksineensä koko asian.

Tutkimuksen pääaineistona on erillinen kysely, jonka tutkimuksellinen ydin on siinä, miten itse toimijat eli poliitikot ja virkamiehet näkevät valtasuhteidensa olemassaolon ja siinä mahdollisesti tapahtuneet muutokset viime vuosikymmenien aikana. Samoin, miten asian näkevät poliitikkojen ja virkamiesten lähiympäristössä toimivat: politiikan- ja taloustoimittajat, elinkeinoelämän ja työmarkkinajärjestöjen edustajat sekä poliittiset avustajat. Lisäksi tätä työtä varten on erikseen haastateltu noin sataa henkilöä yllä mainituista ryhmistä. Haastattelut myös värittävät tutkimusta. Tutkimuksessa heijastuu myös oma osallistuva havainnointini ministeriön virkamiehen roolissa vuodesta 1988 alkaen.

Tässä tutkimuksessa käsitellään myös poliittisia virkanimityksiä - henkilönimineen - 1980-luvulta aina nykypäivään saakka.