Orientalismi on jälkikoloniaalisen kritiikin avainteos. Siinä Edward W. Said (1935-2003) tarkastelee länsimaisia käsityksiä orientista ja sen asukkaista.

Ajatus itäisen maailman "toiseudesta" on juurtunut syvälle länsimaiseen kulttuuriin. Sen ilmentymiä Said löytää niin antiikin Kreikan näytelmistä, 1800-luvun ranskalaisten kirjailijoiden teksteistä kuin siirtomaahallinnon johtohahmojen kirjoituksistakin. Esiin nousevat tyypilliset mielikuvat salaperäisistä itämaista, kiihkeistä itämaalaisista ja uhkaavasta islamista.

Saidin mukaan orientalismi - oppi idästä ja sen asukkaista - oli lännen tapa hallita orienttia ja jopa tuottaa se. Orientalismi nivoutui kiinteästi imperialismiin ja tuki sitä. Arvioidessaan orientalismin voimaa ja kestoa Said ammentaa myös omista kokemuksistaan länteen muuttaneena palestiinalaisena.

Mukana ovat Saidin myöhemmin kirjoittamat jälkisanat ja uusi esipuhe. Niissä hän käsittelee teoksensa nostattamaa keskustelua ja etsii vaihtoehtoa yksinkertaistaville kuville lännestä ja idästä toistensa vihollisina.