Taiteilija Maximilian Friskin ensimmäinen performanssi oli virtsata Duchampin pisoaariin. Nyt hän suunnittelee elämänsä taideteosta, todellista mestariteosta, jota vastaan kukaan ei voisi puolustautua. Mutta edes Maximilian ei osaa aavistaa, millaisia seurauksia hänen tempauksellaan voi olla.

Odotellessaan luomuksensa valmistumista hän vaeltelee ympäri Tukholmaa ja pohdiskelee, miten merkityksetöntä kaikki on. Erityisesti hän halveksii naisia, jotka tekevät itsestään häviäjiä ja uhreja tasa-arvoisena pidetyssä yhteiskunnassa.

Hänen tyttöystävänsä raiskataan, mutta Maximilian suhtautuu tapaukseen äärimmäisen kylmästi, jopa kyynisesti. Äitiään kohtaan hän tuntee pelkkää tylsää väsymystä. Penetraation terävä pelottomuus herättää kosolti ristiriitoja ja keskusteluja.