Oi, terve tarhurineito -kirjassa kuvataan Ainolan puutarhaa sellaisena kuin se oli Sibeliuksen perheen asuessa Ainolassa.

Ainolan puutarha oli kukoistuskautenaan 1900-luvun alussa tyypillinen suomalainen kotipuutarha: omenapuineen, marjapensaineen ja hyötyviljelmineen se muodosti merkittävän osan yhden perheen päivittäisestä toimeentulosta. Pyrkimys omavaraisuuteen, runsas kukkien ja vihannesten viljely sekä rohkeat hedelmäviljelykokeilut olivat osa erään perheen arkea, mutta kertovat myös suomalaisen puutarhaviljelyn yleisistä piirteistä. Ainolan puutarha kuvastaa omalla tavallaan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun ihanteita ja elämäntapaa. Puutarha oli myös erityinen naisen tila, paikka Aino Sibeliuksen ajatuksille, työlle ja tunteille.

Kirjassa seurataan vuoden kiertoa Ainolan puutarhassa ja kuvataan puutarhan historiallisia vaiheita. Vihannesmaan antimien ja kukkien loiston lisäksi pohditaan puutarhan muita merkityksiä. Aino Sibeliuksen kirjeenvaihdossa puutarha näyttäytyy huolenpidon ja naisten välisen ystävyyden metaforana.

Tämä kirja on ensimmäinen Ainolan puutarhaa käsittelevä teos. Se sopii hyvin oppaaksi puutarhaan tutustujalle ja kulttuurihistorialliseksi nojatuolimatkaksi 1900-luvun alun suomalaiseen kotipuutarhaan.

Kirjan kirjoittaja, filosofian maisteri Julia Donner, on tutkinut useita suomalaisia puutarhoja erityisesti kulttuurihistorialliselta kannalta.