Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten sosiaaliasiamiehet kokevat sosiaalihuollon asiakaslaissa määritellyn tehtävänsä sosiaalihuollon asiakkaiden aseman ja oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten sosiaaliasiamiestoiminta on Suomessa järjestetty ja millaisia alueellisia eroja järjestämistavoissa on. Tutkielmassa tarkastellaan myös sosiaaliasiamiesten toimintaympäristöä ja toimintaympäristön vaikutusta sosiaaliasiamiesten mahdollisuuksiin edistää sosiaalihuollon asiakkaiden asemaa ja oikeuksia. Lisäksi pohditaan sitä, miten sosiaaliasiamiestoiminta pitäisi järjestää, jotta asiakkaiden asemaan ja oikeuksiin pystyttäisiin vaikuttamaan paremmin. Tutkielman teoreettisessa osassa tarkastellaan muun muassa sosiaalihuoltoa koskevien kantelujen ja valitusten lisääntymistä. Lisäksi eritellään sosiaalihuollon asiakkaan asemasta käytyä keskustelua sekä esitellään sosiaalihuollon asiakaslaki ja aihetta koskevat aiemmat tutkimukset. Tutkimusaineisto jakaantuu kahteen osaan: koko Suomea koskevaan tilastolliseen tarkasteluun ja 30 länsi- ja eteläsuomalaisen sosiaaliasiamiehen haastatteluun. Tilastotiedot esitetään taulukoina. Haastateltavat on valittu tilastollisen tarkastelun perusteella. Haastatteluaineistoa on teemoiteltu ja tyypitelty. Sosiaaliasiamiestoiminnasta voidaan mallintaa kuusi yleisintä järjestämistapaa. Länsi- ja Itä-Suomen läänillä ja Etelä-Suomen ja Oulun läänillä on samankaltaisia piirteitä sosiaaliasiamiestoiminnan järjestämisessä. Sosiaaliasiamiehillä oli vaikeuksia määritellä ja rajata työtään. Sosiaaliasiamiesten toimintaympäristö on monipuolistunut alkuajoista huomattavasti yhteistyö-kumppanien määrän kasvaessa. Sosiaaliasiamiesten mielestä sosiaalitoimella, kunnalla ja lääninhallituksella oli toimintaympäristössä eniten merkitystä asiakkaiden asemaan. Suhtautuminen hallinnolliseen sijoituspaikkaan oli ristiriitaista, mutta oli kuitenkin selvää, etteivät sosiaaliasiamiehet enää painottaneet hallinnollisen sijoituspaikkansa merkitystä yhtä paljon kuin sosiaalihuollon asiakaslain tullessa voimaan. Sen sijaan sosiaaliasiamiesten oma osaaminen ja päätoimisuus korostuivat. Sosiaaliasiamiesten uhkailu ja painostaminen kunnissa oli melko yleistä. Sosiaaliasiamiesten sosiaalihuollon ongelmista ja haasteista kuvaamien kokemusten voidaan sanoa peilaavan hyvin nykytilannetta. Huolimatta toisinaan haasteellisista työolosuhteista sosiaaliasiamiehet olivat pystyneet saamaan parannuksia asiakkaiden asemaan. Sosiaaliasiamiesten työoloissa on kuitenkin edelleen parantamisen varaa esimerkiksi sijaisjärjestelyjen osalta ja sosiaaliasiamiesten painostaminen on vakava ongelma, johon tulisi puuttua. Asiasanat: sosiaalihuolto, sosiaaliasiamiehet, asiakkaat, perusoikeudet, alueelliset ero