Kulttuurintutkija lähti Amazonille selvittämään šamanistista untaan ja tutustui intiaanien pyhään köynnösjuomaan. Yleisnimellä ayahuasca tunnettua teetä on käytetty läntisellä Amazonilla tiettävästi vuosituhansia. Sen avulla on neuvoteltu henkien kanssa, matkustettu ajassa ja paikassa, ennustettu tulevaisuutta ja opittu menneisyydestä, löydetty metsästysmaat ja kala-apajat, parannettu sairauksia, sodittu ja tapettu. Varhaiset lähetyssaarnaajat pitivät ayahuascaa diabolisena keitoksena, antropologit sademetsäkulttuureja ylläpitävänä pyhänä.
Länsimainen kiinnostus ayahuascaa kohtaan kasvoi voimakkaasti 1960-luvulla, ja globaaliksi ilmiöksi se nousi 1990-luvulla, kun yhä useammat länsimaalaiset alkoivat matkustaa Amazonille tutustuakseen aineeseen, jonka terapeuttinen ja lääketieteellinen potentiaali on todettu monissa tutkimuksissa. Ayahuascan avulla on hoidettu riippuvuuksia, traumoja, masennusta, ahdistusta sekä fysiologisia ongelmia. Suomessa ayahuasca on laiton huumausaine, Perussa sillä on kansallisen kulttuuriperinnön asema.
Sielunköynnös: henkimatkoja unohdettuun tietoisuuteen valottaa mystiseksi rituaalihuumeeksi leimatun teen historiaa ja merkitystä sen alkulähteillä, eri traditioiden eroja, yhtäläisyyksiä, muutosta sekä kuolemaa kansainvälisen boomin seurauksena. Teoksessa käsitellään myös kotimaista ayahuasca-ilmiötä. Miksi hyvinkin erilaiset suomalaiset turvautuvat psykotrooppiseen kasvijuomaan, jonka huolimattomaan ja asiantuntemattomaan käyttöön liittyy vakavia riskejä? Mitkä ovat kokeilijoiden ja käyttäjien taustat ja motiivit, ja kuinka he kokevat ayahuascan vaikuttaneen elämäänsä? Yleistävien selitysmallien sijaan Sielunköynnös korostaa yhtä aikaa yksilöllisiä kokemuksia sekä niitä yhdistävää rajatonta ja selittämätöntä. Teos perustuu eri alojen tutkimuksille, haastatteluille sekä kulttuurintutkijan henkilökohtaisille rituaalikokemuksille Kolumbiassa ja Perussa.