Anna Beata, kalastajan tytär Pellingistä, taivaltaa vanhan majuri Tapani Löfvingin kartanolle piianpaikkaa kysymään. Isoveli Aleksi oli jo saanut pikkurengin paikan tilalta. Nyt oli Anna Beatan vuoro yrittää.

Anna Beatalla on onni matkassa, kun hän sattuu paikalle sissipäällikön venäyttäessä nilkkansa. Famun oppeja muistellen omatoiminen tyttö alkaa hoitaa majurin jalkaa, ja samalla vanhus saa tilaisuuden kertoilla seikkailuistaan, joista tilan väki on saanut tarpeekseen aikapäiviä sitten. Jo parin päivän kuluttua on selvää, että Anna Beata jää kartanolle. Majuri on kuitenkin jo miltei yhdeksänkymmenvuotias ja aavistelee päiviensä pian päättyvän. Mihin rengit ja piiat sitten joutuvat, ja mitä tapahtuisi päiväkirjoille joita sissipäällikkö vaalii kuin silmäteräänsä? Talousmamsseli on vannonut polttavansa moiset jumalattomat jutut heti kun isännästä aika jättää.

Tapani Löfving (1689-1777) oli maineikas suomalainen sissipäällikkö ison- ja pikkuvihan aikoihin, myöhemmin hän sai majurin arvon uskollisuudestaan Ruotsin kuninkaalle. Jälkipolville Tapani Löfvingiltä on jäänyt päiväkirja, jossa hän kertoo huimapäisistä seikkailuistaan. Alkuperäinen päiväkirja on nähtävillä Porvoon Lyseon kirjastossa.

Maijaliisa Dieckmann kuvaa uudessa lastenromaanissaan lämmöllä ja eläytyen aikaa, jolloin köyhien perheiden lasten oli lähdettävä työnhakuun jo varhain. Samalla hän kertoo kuulun Tapani Löfvingin tarinaa uudesta näkökulmasta: Suurinta sankaruutta on sittenkin lähimmäisenrakkaus.