David Pawsonilla on maailmanlaajuinen opettamisen palvelutehtävä, erityisesti hengellisten johtajien keskuudessa. Hän on kirjoittanut lukuisia kirjoja ja tullut tunnetuksi televisio-ohjelmiensa kautta. Terve järki ei ole kovin yleinen hyödyke, etenkään pyhittyneessä muodossa. Mutta Jaakobin kirje aikansa hajallaan asuville messiaanisille uskoville on täynnä sitä.

Vaikka olikin skeptinen velipuoltaan Jeesusta kohtaan ennen hänen kuolemaansa, Jaakobista tuli hänen omistautunut orjansa hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Ei ihme, että hän johti Jerusalemin seurakunnan läpi suurimman kriisinsä. Vaikka hän kirjoitti erinomaista kreikkaa, hän ajatteli heprealaisen viisaan tavoin, kehämäisesti eikä lineaarisesti (kuten Sananlaskujen kirjassa) palaten toistuvasti sellaisiin perusasioihin kuin rikkaus, rukous ja puhe. Hänen suosikkisanojaan ovat teonsana ’tehdä’ ja nimisana ’tekijä’.

Usko on siis jotakin, mitä tehdään, eikä jotakin, mitä vain ajatellaan tai tunnetaan. Jos sen perusteella ei toimita, se on kuollut. Se ei voi pelastaa. Rakkauden tavoin sen täytyy "vaikuttaa". Tämä "uskon tekojen" painottaminen ei ole ristiriidassa Paavalin tuomitsemille lain teoille, vaan elintärkeä ja täydentävä, tasapainoa tuova lisä Uuden testamentin uskon käsitteelle. Pelastumme hyviä tekoja varten, emme niiden kautta, siinä on iso ero.