Erwin Rommel oli synnynnäinen johtaja, erinomainen sotilas, uskollinen aviomies ja ylpeä isä. Hän oli myös älykäs, vaistonvarainen, rohkea, myötätuntoinen, turhamainen ja röyhkeä.

Rommel todisti hallitsevansa sodankäynnin taidon. Ensimmäisessä maailman¬sodassa korkeasti palkittu jalkaväenupseeri palveli uuden sodan syttyessä päämajassa ja näki, kuinka moottoroidut yksiköt hyödynsivät nopeutta ja yllätysmomenttia. Tuolloin hän päätti saada komentoonsa yhden himoituista panssaridivisioonista. Ensin Ranskassa vuonna 1940, sitten kahden vuoden ajan Pohjois-Afrikassa ja jälleen Ranskassa 1944 hän johti joukkojaan rohkeasti ja luovasti. Rommel pyrki usein hämäämään viholli¬siaan: harhautusten ja yllätyshyökkäysten takia sekä vihollisten että esimiesten oli välillä vaikea seurata ”Aavikkoketun” joukkojen liikkeitä.

Sotatoimissa osoittamastaan neroudestaan huolimatta Rommel kuitenkin ihannoi Adolf Hitleriä, vaikka halveksikin natseja. Führerin sotamenestys oli sokaissut hänet, eikä hän ymmärtänyt kolmannen valtakunnan todellista luonnetta.

Ennen kaikkea Rommel oli kuitenkin isänmaallinen saksalainen, joka ei suostunut luopumaan arvoistaan. Hylättyään uskollisuudenvalansa Hitlerille hän jatkoi silti taistelua, mutta nyt Saksan puolesta. Lopulta Rommel pakotettiin surmaamaan itsensä. Ei siksi, että hän olisi osallistunut Hitlerin vastaiseen sala¬liittoon, kuten on väitetty, vaan siksi, että hän rohkeni kertoa tälle totuuden.

Tässä kirjassa historioitsija Daniel Allen Butler kertoo paitsi Rommelin taisteluista ja sotaretkistä, myös ihmisestä ja sotilaasta, joka lopulta maksoi kovimman mahdollisimman hinnan isänmaansa puolesta.