Bel canto nieriöille -kokoelmassa runoilija Rita Dahl tarttuu suureen aiheeseen, rakkauteen, osoittaen lopulta kuinka pieni se on. Rakkaus on tunne, joka elää paikoissa, musiikissa, taiteissa. Rakkaus on yksi- ja moniääninen, se esiintyy solistina tai kuoron jäsenenä. Se on minimalistinen, surrealistinen, jopa realistinen. Sillä on jalat maassa, mutta myös taivaissa. Se nauraa, kun sitä nauratetaan, mutta itkee myös itketettäessä. Kaiken se kestää, tai ei se mitään kestä. Joka tapauksessa se saa monenlaisia sävyjä romanttisesta jälkimoderniin. Ironia on karsittu minimiin, ilmaisu on vilpitöntä, rehellistä, sydämeenkäyvää.