Operaatio Barbarossa eli Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon on maailmanhistorian suurin sotaretki. Sen taustalla oli Hitlerin fanaattinen pyrkimys valloittaa Neuvostoliitto, nujertaa bolševismi ja saada samalla elintilaa Saksan kansalle. Syttyneessä sodassa kaksi täysin erityyppistä armeijaa otti verisesti yhteen. Wehrmacht oli tuolloin kiistatta aikansa edistyksellisin armeija, jonka salamasotataktiikka oli mullistanut sodankäynnin. Rintaman toisella puolella oli kyvykkäimmistä komentajistaan puhdistettu Neuvostoliiton armeija, jota armoton Stalin johti itsevaltiaan tavoin ilman minkäänlaista sotilaskoulutusta.

Hyökkäys alkoi aamuyöstä kesäkuun 22. päivänä 1941. Saksa saavutti ennennäkemättömiä voittoja toinen toisensa perään. Viidessä kuukaudessa se oli vallannut 1,4 miljoonaa neliökilometriä. Neuvostoliiton asevoimille oli aiheutettu valtavia tappioita: 566 852 miestä kaatuneina ja 2 335 482 kadonneina tai sotavankeina, joiden lisäksi puoli miljoonaa neuvostoreserviläistä oli vangittu ennen kuin he olivat ehtineet tarttua aseisiin. Mutta vuoden 1941 päättyessä Operaatio Barbarossan hyökkäyskärjet olivat kuitenkin juuttuneet paikoilleen.

Kuinka Saksan menestys oli mahdollinen? Miksi lopullinen voitto jäi saavuttamatta? Christer Bergström on perehtynyt perusteellisesti vuosisatamme sotaretkeen, yksityiskohtia unohtamatta, ja käy taistelut läpi molempien osapuolten näkökulmasta inhimillistä puolta unohtamatta. Vuosien tutkimus Saksan ja Venäjän arkistoissa tuo esille uusia johtopäätöksiä taistelun kulusta. Samalla kumotaan monia myyttejä ja väärinkäsityksiä, joita on pidetty totuuksina vuosikymmenten ajan.