Kun Arsenalin jalkapallostadionilla Lontoossa tehdään terrori-isku, tuhansien kuolleiden joukossa on myös nelivuotias poika ja hänen isänsä, Arsenalin vannoutuneimmat kannattajat. Kun pommi kotijoukkueen päädyssä räjähtää, pojalla on kädessään pieni kangaspupu, joka löytyy myöhemmin tuhkan ja tuhon keskeltä.

"Hyvä Osama", alkaa pojan äidin kirjoittama kirje, jollaista hän ei toivo kenenkään muun enää joutuvan kirjoittamaan. Niin alkaa myös vavahduttava matka yhden naisen sortuvaan mieleen.

Poikani ääni on kirje Osama bin Ladenille, äidin suruhuuto. Työväenluokkaisen, hyvin inhimillisen päähenkilön ääni on voimakas, kun hän kertoo pommi-iskun jälkimainingeista: siitä, kuinka suru tekee ihmisestä aivan toisenlaisen; kuinka ympärillä hengittävässä kaupungissa ei tunnu olevan enää mitään sääntöjä; kuinka yhteiskunnan luokkaerot murtuvat jonkin suuremman alla.