”Eugène Wolff hakeutui vuonna 1876 Viipuriin ja sai kahden viipurilaisen suosittelijan avulla paikan Hackman & Co:n konttorista, jossa hänestä tuli kolme vuotta myöhemmin yhtiön prokuristi. Kielitaitoisena hän vastasi muun muassa steariinin myynnistä, kahvin tuonnista ja ulkomaankirjeenvaihdosta.”

Wolff oli vaasalaisen kauppiaan, laivanvarustajan ja valtiopäivämiehen poika, joka loi oman uransa uudenaikaisten teollisuuslaitosten parissa. Wolffien lisäksi Hackmanin, Borgströmin ja Dahlströmin menestyvät kauppiassuvut jättivät jälkensä suomalaiseen yhteiskuntaan.

Edelläkävijät avaa ovet suurkauppiaiden kartanoihin ja kauppahuoneisiin 1800-luvun Viipurissa, Helsingissä, Turussa ja Vaasassa. Millaista oli sukujen elämä kolmessa sukupolvessa? Onnistuneita afäärejä, tanssiaisia ja purjehdusta? Kenties niitäkin, mutta ennen kaikkea porvariseliitti sopeutui uusiin tilanteisiin, menestyi liiketoiminnallaan ja edisti Suomen kehittymistä moderniksi yhteiskunnaksi ja itsenäiseksi oikeusvaltioksi.

Taloudellinen menestys ei yksinään täyttänyt hyvän porvarin ominaisuuksia. Yhteiskunnalliselle eliitille oli tärkeää vaalia myös kulttuurista sivistystä sekä muita tärkeäksi katsottuja arvoja, kuten rehellisyyttä ja heikommista huolehtimista.