Stephen Hawkingia pidetään nerouden ruumiillistumana. Pyörätuoliin vangitusta, puhekyvyttömästä Hawkingista tuli ajattelun riemuvoiton symboli, kansanvälinen kuuluisuus ja kansan mielessä maailman paras fyysikko ja loistavin ajattelija. Hän ei ollut kumpaakaan.

Tässä teoksessa Charles Seife osoittaa, että Hawkingin varsinainen nerous ei ollut fysiikassa, vaan hänen kyvyssään manipuloida ja tuoda itseään esille. Jopa vähätellessään vertaamista Newtoniin ja Galeleihin hän jalosti kuuluisuuttaan, kosiskeli miljardöörejä ja julisti voittaneensa ongelmia, joita ei ollut ratkaissut.

Charles Seife purkaa Hawkingin myytin ja esittelee hänen kuuluisuutensa todellisen luonteen ja nerouden huumaavat vaikutukset.

Charles Seife on journalismin professori New York Universityssa.