On sangen erikoista, että intialainen professori tulee Suomeen ja ihastuu niin, että alkaa kirjoittaa runoja. Näin kävi Nirupam Chakrabortille, jonka alaa ei edes ole kirjallisuus vaan metallurgiateknologia! Niin syntyivät muiden muassa runot Helsinki, Turku, Jyväskylä, Lappeenranta… Onko kukaan ennen mahtanut sellaisia kirjoittaa? Runot on lisäksi kirjoitettu alkujaan bengalin kielellä, joka suomalaisen silmään näyttää koristeelliselta pitsiltä. Ne on julkaistu Intiassa runokokoelmassa Nijaswa Batas Boye Jai! (Sristisukh 2014). LUMOOJATAR – ENCHANTRESS on kaksikielinen kirja, jossa runot ovat sekä suomeksi että englanniksi. Yksi niistä on näytteeksi myös bengalinkielisenä. Chakraborti on itse laatinut runoistaan englanninkieliset versiot ja Hannele Pohjanmies on kääntänyt ne suomeksi. Kirja on pieni mutta sisältö on painavaa. Runoja on kourallinen, mutta ne ovat paljon puhuvia ja kertovat kirjoittajan ihailusta ja suurista tunteista Suomea kohtaan. Ne eivät kuitenkaan ole matkakertomuksia vaan kertovat myös muusta – niissä on omaperäistä syvällisyyttä, johon runoilija Suomen luonnossa on saanut kosketuksen!

Nirupam Chakraborti on intialainen tekniikan professori, joka työskentelee Intian Teknologiainstituutin tutkijana ja opettajana. Hänellä on akateemisia toimia muissakin maissa Suomessa hänellä on dosentuuri Åbo Akademissa. Hän on syntynyt Länsi-Bengalissa ja opiskellut Kalkutassa sekä Washingtonissa Yhdysvalloissa. Chakraborti tutustui maailmalla suomalaisiin oman alansa tutkijoihin, tuli heidän kutsustaan Suomeen ja kiintyi syvästi tähän maahan. Hän on julkaissut Intiassa runokokoelman vuonna 2014, kustantajana Sristisukh.