Maa, johon Pyhä Henki haluaisi meidät johtaa, on kirkas lupausten maa. Se on valmistettu perillisille – Kuninkaan rakkaille lapsille. Meidän ei tarvitse odottaa kuolemaa päästäksemme sinne – se on tässä ja nyt. Luvattu maa ei tule meidän luoksemme. Sinne pääsemisessä kysytään myös meidän tahtoamme: meidän on kypsyttävä siihen päätökseen, että tahdomme nousta ja lähteä matkaan. Kun sen teemme, meillä on varma lupaus:

”Jokaisen paikan, johon te jalkanne astutte, minä annan teille.” Onko siis ihme, että evankeliumi on ”ilosanoma kaikille”! Astu siis esiin ja ota iloisena vastaan kaikki, minkä perijäksi olet tullut.

Tutkittuani aihetta: Elämä Pyhässä Hengessä. Hiljalleen tietoni lisääntyivät. Näin, että Pyhän Hengen täyteys ei ole uskoon tulemisen automaattinen seuraus. Hänen tulonsa meihin asumaan on lahja, paras lahja, minkä Isä voi meille antaa. Jeesus sanoi, että meidän on haluttava tätä lahjaa, pyydettävä häntä tulemaan. Jotain muutakin alkoi hiljaa kirkastua. Ymmärsin miksi saamme vain vähän rukousvastauksia, koska emme kiinnitä Häneen tarpeeksi huomiotamme. Ihmeiden tekijä on Pyhä Henki.

Raamattu pitää ihmeitä asiaankuuluvina. Pyhä Henki, Auttajamme, tuo aina ihmeet mukanaan. Hänen ympärillään on ihmeiden ilmapiiri; Hänelle niiden tapahtuminen on selviö. Aloin innostua. Yhä uskomattomammalta minusta tuntui, että seurakunnat vaikenivat tällaisesta asiasta. Miten oli mahdollista, etten voinut muistaa pitkään aikaan kuulleeni saarnaa Pyhästä Hengestä? Miksei hänestä puhuttu enemmän? -Catherine Marshall.