Kuvaus pojan kasvuvuosista 30-luvun Helsingissä, mieleenpainuvista persoonista, lapsuudesta joka päättyi sotaan

Davi elää turvallisessa kotipiirissä, jonka valot, tuoksut ja äänet syöpyvät hänen muistiinsa. Isä lukee lehteään, äiti kirjaansa iltalampun lämpimässä valossa. Mutta kaduilla kulkee ihmisiä, joiden hahmot tuntuvat pelottavilta, kotiin tulee vieraita jotka puhuvat oudoista asioista. Ulkomaailma tunkeutuu pojan tajuntaan, koulu, kaverit joiden kotona on erilaista.

Kirkkaana talvi-iltana portaissa tulee vastaan tyttö, jonka harmaiden silmien katse jää Davin uniin. Luistinretket ja elokuvissakäynnit päättyvät pettymykseen: tyttö on kuitenkin vieras, mitään yhteistä ei ole.

Aikuisten puheissa ja lehtien uutisissa leijunut musta uhka purkautuu hälytyssireenien ulvonnaksi syksyllä 1939. Siihen päättyy kolmetoistavuotiaan Davin lapsuus.

Bo Carpelan kuvaa koskettavasti herkkiä lapsuusvuosia, aikaa jolloin kaikki meissä saa alkunsa. Hänen ajattoman ja universaalin tekstinsä lumo syntyy tarkasti piirretyistä vaihtuvista tunnelmista ja kuvista, joiden sävyt suomentaja Caj Westerberg on hienosti tavoittanut.