Carlo Rovellin teos hahmottelee hänen teoriaansa valkoisista aukoista. Rovelli kuljettaa lukijan opastetulle kierrokselle, ensin mustan aukon tapahtumahorisontin taakse, mustan aukon nieluun, jossa ajan ja avaruuden pitäisi päättyä. Mutta Rovellin universumin versiossa näin ei tapahdu.

Rovelli vie lukijansa mustan aukon sydämeen ja sitten ulos toiselle puolelle. Hän ehdottaa, että kun mustan aukon muodostava tähti jatkaa romahtamistaan, siitä tulee lopulta niin pieni ja kompakti, että yleisen suhteellisuusteorian lakien on väistyttävä kvanttimekaniikan tieltä.

Tämä on kirja maallikoille ja Rovelli ymmärtää sen asettamat rajoitukset. Hän sivuuttaa yksityiskohdat välittääkseen vaikutelmia teoriastaan ja kosmoksen ytimessä olevasta hämmästyttävästä asiasta. Samalla hän esittelee omaa tutkimustyötään, sen seikkailua ja epävarmuutta ja iloa edetä tuntemattomaan. Hän kutsuu lukijan kokemaan tieteenteon kuumeen ja levottomuuden ja valkoisen aukon poikkeuksellisen elämän.
Alkuteos: White holes.