UCLA:n ja Bolognan yliopistojen historian professori Carlo Ginzburg (1939) loi maailmanmaineensa teoksella Il formaggio e i vermi (1976). Siinä Ginzburg esittelee friulilaisen mylläri Domenico Scandellan eli Menocchion omintakeista ajattelua. Menocchio luki ja tulkitsi Raamattua ja joutui inkvisition tutkittavaksi 1500-luvun Italiassa. Lukemalla kuulustelupöytäkirjoja Ginzburg on löytänyt Menocchiolta ajatuksia, jotka hämmensivät vaatimattoman talonpojan oppineita kuulustelijoita ja joihin he halusivat yhä uudelleen palata kyetäkseen käsittämään ne omien oppirakennelmiensa valossa. Ginzburg onnistuu konstruoimaan maailmankuvan, joka poikkesi aikakauden kirjallisen eliitin käsityksistä. Menocchion maailmankuvaa ei voinut johtaa virallisen kirkon eikä kerettiläisten lahkojenkaan käsityksistä. Ginzburg väittää, että Menocchion myöhemmän historian valossa varsin edistyksellinen ajatusmaailma heijasti ikivanhaa eurooppalaista talonpoikaiskulttuuria – sellaisia vanhoja ajattelun kerroksia, joita kirjallisista lähteistä ei löydy.