Sensaatiomainen suurromaani tohtori Živagon kohtalontiestä, jota leikkaavat niin Venäjän historian dramaattisimmat vuodet kuin kielletty rakkaus.

Kertomataiteen helmeksi romaanin nostaa Pasternakin lannistumaton pyrkimys tavoittaa katoamaton, kaikkea määrittelyä pakeneva ikuinen.

Lääketieteen tohtori ja runoilija Juri Živago on syrjässä pysyttelevä huomioitsija, sivullinen, mutta samalla romaanin tapahtumien keskushenkilö. Hänen vaiheensa osuvat Venäjän historian kuohuvimpaan ajanjaksoon, vuoden 1905 vallankumousyrityksestä toiseen maailmansotaan. Yhteiskunnalliseen muutokseen sopeutumaton Živago jää ulkopuoliseksi, osattomaksi ja vieraaksi. Elämä kuitenkin jatkuu, etsiytyy omiin uomiinsa. Kun Živagon vaimo karkotetaan Neuvostoliitosta, syttyy rakkaus Laraan, naimisissa olevaan naiseen. Jurin ja Laran liittoon kiteytyykin Pasternakin näkemyksellinen kuva maailmasta, olemisen merkitsevyys. ”Ei elämää kuin peltoa voi ylittää.”

BORIS PASTERNAK (1890–1960) oli paitsi suuri venäläinen lyyrikko myös 1900-luvun alun modernin aatemaailman täysiverinen kasvatti. Tohtori Živagon lisäksi Pasternakin tuotanto käsittää alun toistakymmentä runokokoelmaa, muutaman kertomuksen ja omaelämäkerrallisen proosakatkelman. Vuonna 1958 Pasternakille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto, josta hän neuvostojohdon painostuksesta kieltäytyi.