Suomalaiseen historiatietoisuuteen on kerrostunut useita kohtalokkaiksi koettuja vaiheita. 1990-luvun talouskriisi on uusin vaihe kansallisten koettelemusten ja selviytymisen pitkää kertomusta. Talouden lama kosketti koko yhteiskuntaa laajasti ja syvästi. Lamakirja tarkastee paitsi laman taloudellisia, sen sosiaalisia ja kulttuurisia merkityksiä. Kirja suhteuttaa toisiinsa ”ylhäältä” ja ”alhaalta” avautuvat näkökulmat: toisaalta kansainvälisen ja kansallisen talouden muutos, valtiotason politiikka ja mediajulkisuus, toisaalta arjessa paikallisesti muodostuneet kokemukset, tulkinnat ja toimintatavat. Kirja perustuu Suomen Akatemian 1990-luvun talouskriisiä käsittelevän ohjelman yhteiskunta- ja kulttuurihistoriaa sekä sosiaalipoliittista tutkimusta edustaneen tutkijakonsortion tuloksiin. Talouskriisi antoi mahdollisuuden luoda ideologisen kriisin tunnelmaa. Se vahvisti jo aikaisemmin alkanutta aateilmaston muutosta. Joustavuudesta, sitoutumisesta ja tiedosta muodostuva kilpailukyky korostui pysyvänä totuutena. Tämä on tukenut vaikutuksiltaan kasautuvia muutoksia talouden, politiikan ja arjen suhteissa. Laman päättyminen ei kuitenkaan tarkoittanut paluuta entiseen tai ”normaaliin”, sosiaalisilta ulottuvuuksiltaan lama kesti huomattavasti pitempään kuin varsinainen talouskriisi. Lamaa ei myöskään pidä tarjota kaikkien ongelmien automaattiseksi selitykseksi