Ranskalaisen filosofian suuren legendan tutkimus suhteesta toisiin.
Tunnustamaton yhteisö on tutkimus suhteesta toisiin. Se pohtii, onko yksilöiden mahdollista muodostaa todella “yhteisöllinen” yhteisö. Maurice Blanchotin mielestä ihanteellisen yhteisön itse olemus on luonteeltaan sellainen, että siihen kuulumisen tunnustaessaan tulee jo rikkoneeksi sitä määritteleviä käsitteitä. Teos jakautuu kahteen osaan. Toinen niistä käsittelee tunnettua filosofia, Georges Bataillea, toinen yhtä tunnettua kirjailijaa, Marguerite Durasia. Teksti itsessään on äärettömän rikas niin filosofisesti kuin kaunokirjallisesti, ja sen viitteetkin johtavat niin filosofiaan (Jean-Luc Nancy, Sartre) kuin kirjallisuuteen (Dante, Proust). Erityisen koskettavasti Blanchot käsittelee toisen ihmisen, läheisen, kuolemaa ja sen vaikutuksia toisiin, jotka jäävät jatkamaan elämäänsä. Ranskalaisen filosofian suurimpiin legendoihin luettava Maurice Blanchot (1907 – 2003) oli itse yksityiselämässään äärimmäinen erakko. Blanchotin yksityiselämästä ei tiedetä paljoakaan, ei edes hänen ulkonäöstään. Hänestä on julkaistu vain kaksi valokuvaa, joista toisesta ei erota kasvojen piirteitäkään. 1930-luvun jälkeen hän esiintyi julkisuudessa yhden ainoan kerran: ilmestyi tukemaan opiskelijoita Ranskan opiskelijamellakoissa – ja katosi jälleen. Hänen tuotannostaan on aiemmin suomennettu kertomus Päivän hulluus (1996) ja kirjoituskokoelma Kirjallinen avaruus (2003)