Ruotsin ja Suomen välinen dialogi ja vuorovaikutus ovat vuosisatojen ajan vaikuttaneet kummankin maan oloihin. Monet yhtäläisyydet ovat peruja yhteisen valtakunnan ajoilta, kun taas kummankin maan erityisluonne on korostunut valtakunnan jakauduttua vuonna 1809.
Teos valottaa naapurimaiden historiaa eri näkökulmista ja helpottaa myös niiden nykyolojen ymmärtämistä. Kirjasta selviää, miksi savolaisista tuli 1500- ja 1600-luvuilla Vermlannin ja Taalainmaan metsäsuomalaisia ja kuinka pietistinen separatismi levisi 1700-luvulla Tukholmasta Pohjanmaalle. Kirjassa tutkitaan Pohjanlahden molemmin puolin sijaitsevien kaupunkien poliittista kulttuuria vapaudenaikana, samoin kaupungeissa noudatetun kadun- ja paikannimikäytännön yhtäläisyyksiä ja eroja. Valtakunnan jakautuminen vuonna 1809 vaati uudelleenorientoitumista kaikilla tasoilla – varsin tärkeä seikka oli sekin, että yksilöiden oli valittava asuinmaansa, mikä johti sekä Suomeen että sieltä pois suuntautuvaan muuttoliikkeeseen. Myös kirkko jakautui ja kehittyi kummassakin maassa eri tavoin. Suomen suuriruhtinaskunnassa ruotsi jäi hallintokieleksi, mutta suomen kielen vapautuminen alistuneesta asemasta johti 1900-luvun taitteessa siihen, että varsin monet maan säätyläiset vaihtoivat kieltä. Vanha, nykyäänkin ajankohtainen kysymys saamelaisten oikeudesta Lapin eri alueiden maanomistukseen saa niin ikään uutta valaistusta.

Kirja on ensimmäinen kaikkiaan neljästä niteestä, jotka ovat syntyneet bilateraalisen Kahden puolen Pohjanlahtea -tutkimusohjelman tuloksina.