Petri asuu Kööpenhaminassa. Pienen Merenneidon patsaalla hän näkee Miran. Petrin mielestä Mira on itsekin kuin pieni merenneito.

Petri yllättyy, kun tyttö puhuukin suomea. On aivan kuin aurinko alkaisi paistaa kirkkaammin, kun Mira hymyilee ja nauraa tukka tuulessa hulmuten. Molemmista tuntuu, että palaset loksahtavat kohdalleen.

Jatkuuko nuorten tarina, kun Miran on palattava meren taakse Suomeen ja Petri jää Tanskaan?