Bengt Karlöfin mukaan strategian käsitettä on käytetty jo niin paljon, että se on kärsinyt inflaation: sanan merkitys on hämärtynyt. Kirjassaan hän keskittyy kahteen tärkeään mutta laiminlyötyyn aihealueeseen: Kuinka strategiaprosessi käynnistetään ja kuinka se pidetään käynnissä? Kuinka siirrytään ajatuksista tekoihin eli analyysistä toteutukseen? Strategian kehittämistyö tulee aloittaa niin, että yrityksen johto tietoisesti ottaa käyttöönsä työskentelymuotoja, jotka kannustavat organisaatiota jatkuvaan strategiseen ajatteluun. Strategiaprosessin käynnistävät yrityksessä tavallisesti ne ihmiset, jotka ovat hyvin sitoutuneita yrityksen toimintaan ja kiinnostuneita sen pitkän aikavälin kehityksestä. Heitä on jopa melko helppo löytää. - Paljon vaikeampaa on kuitenkin säilyttää heidän kiinnostuksensa pidemmällä aikavälillä. Siksi Karlöf esitteleekin strategiaprosessin ja sen toteutuksen menestystekijät ja sudenkuopat. Hän korostaa, että • strategiasta on tiedotettava riittävästi • konsensus ja kompromissi eivät ole sama asia • analyysin avulla saadaan tietoa vaihtoehdoista ja näkemysten hajaantumisesta • yhteinen tietotaso tuottaa kollektiivista viisautta • oppivan organisaation ja benchlearningin kehittäminen kannattaa. Jokainen strategiaprosessi on valinta: yritys voi joko keskittyä vakaissa olosuhteissa tapahtuvan strategian kehittämiseen tai kokonaan uusien liiketoimintamahdollisuuksien kehittämiseen. Karlöfin mukaan kumpikaan näistä strategioista ei ole toista parempi. Johdon tulee kuitenkin tiedostaa, minkä tyyppinen prosessi yrityksessä on käynnissä, jotta se ohjaa toimintaa oikeaan suuntaan. Tällainen sitoutuminen on yrityksen näkökulmasta aina mittava ja se edellyttää usein myös uudenlaista johtamiskulttuuria. 236 sivua.