Ishmael Beah oli kahdentoista, kun hänen kotimaassaan Sierra Leonessa puhkesi raaka sisällissota. Jouduttuaan eroon perheestään nuorukainen lähti vaeltamaan kohti rauhallisempia seutuja. Matkalla parempaan elämään hän liittyi kaltaisiinsa lapsipakolaisiin.

Merenrannan rauhaisuus muuttui kuitenkin äkisti sotilaselämäksi pakkovärvättynä. Alkoi lähes kolmen vuoden vaellus pimeyden syvimmässä ytimessä, sodassa, jossa lapset tappoivat toisiaan aikuisten käskystä. Lapsille syötettiin erilaisia huumeita, joiden voimin he jaksoivat enemmän ja tunsivat vähemmän, jos mitään.

Unicefin ohjelma lasten kotiuttamiseksi rintamalta osui kuitenkin Ishmaelin ja eräiden hänen aseveljiensä kohdalle. Alkoi pitkä kuntoutus maan pääkaupungissa Freetownissa. Sen aluksi pienet sotilaat kaipasivat isähahmoiksi muuttuneita komentajiaan ja tappamista, kärsivät vakavista vieroitusoireista, tappelivat hoitajiensa ja toistensa kanssa, mutta aloittivat myös hitaan toipumisen.

Lahjakkaan Ishmaelin kävi lopulta hyvin, hän löysi sukulaistensa luota uuden kodin ja pääsi YK:n lasten maailmankongressiin puhumaan kokemuksistaan. Nykyisin Ishmael Beah (s. 1981) on Human Rights Watchin lasten oikeuksien neuvoa-antavan komitean jäsen ja on puhunut useaan otteeseen YK:ssa. Hän asuu New Yorkissa.

Leikin loppu nousi Amerikassa bestsellerlistojen kärkeen heti ilmestymisensä jälkeen, ja sen oikeudet myytiin pariinkymmeneen maahan.