Nicola Barker
Medve on 16-vuotias jättikokoinen tyttö. Hän asuu perheensä kanssa ränsistyneessä hotellissa saaressa, joka sijaitsee Devonin lähellä. Saareen saapuu desinfiointiaineelta haiseva nuorukainen nimeltä La Roux. Hän sekoittaa Medven elämän. Hormonit alkavat jyllätä.Outoja otuksia kertoo aikuistumisesta, ensirakkaudesta ja siitä, miltä tuntuu olla murrosikäinen tyttö. Minäkertoja Medve ja eteläafrikkalainen armeijaa pakoileva La Roux piirittävät toisiaan ja välillä peli yltyy varsinaiseksi sotatilaksi. Ironinen erronta sekä romaanin maailman ihmeellisyys uovat samalla kertaa sekä hauskan että hellyttävän, äävittömän ja haikean tunnelman.
Nicola Barkerin kielellinen taituruus kannattelee romaania ja kuljettaa lukijan yhä syvemmälle outojen otuksien maailmaan. Romaanin maailma näyttäytyy niin kummallisessa valossa, että se tuntuu todellisemmalta kuin todellisuus itse.
”Medve on unkaria ja tarkoittaa karhua, ja tarkemmin ajatellen se nimi on minulle aika helvetinmoinen karhunpalvelus. Ei saa kysyä miten se lausutaan. Muuten paisun palloksi ja pussahdan puhki. Ja siitä syntyy sotkua, koska olen ruumiinrakenteeltani kuin shirenhevonen. Vähän alle 190 senttiä virkatut sukat jalassa. Olen tuhottoman isokokoinen. Vuonna 1981 olin kuudentoista, kieleni oli yhtä liukas ja terävä kuin jääpuikko ja valtavat käteni olivat kuin litteät lihamailat. Tok!”