Nicola Barker
Apposen avoinna kertoo ihmisistä, jotka etsivät itseään ja toisiaan Sheppeyn saaren simpukkarannalla. Välillä he piileksivät kotiloissaan, mutta toisinaan he kohtaavat alasti ja apposen avoinna.

Nicola Barkerin ainutlaatuisen maailman rakennusainekset ovat kielellinen taituruus ja musta huumori.

”Laura oli ollut töissä löytötavaratoimistossa viisi vuotta ja kuvitellut kolmen ensimmäisen vuoden ajan, että rakasti Nathania. Rakasti todella. Hänen rakkautensa oli ollut hullua, typerää, häkellyttävää ja hämmentävää. Se oli ollut kuin aalto (vaahtopäinen), kuin aita (suora alhaalta ylös saakka, korkea ja vankka), kuin aika (vailla alkua ja loppua), kuin aava. Toisin sanoen Lauran rakkaus oli ollut valtavan suurta. Oikeaa emärakkautta. Rakkautta. Salaista, pelottavaa, kanelinmakuista. Kuumaa, päihdyttävää punssirakkautta. Ällönlällön-, hissunkissun-, hyrskynmyrskynrakkautta. Lauran rakkaus oli kuitenkin jäänyt vaille vastakaikua, eikä hän enää muistanut, miten ja minkä takia oli sitä tuntenut eikä miltä se oli näyttänyt, maistunut ja tuoksunut. Hänen rakkautensa oli kadonnut; hän oli sysännyt sen mappiin, laatikkoon, pöydän alle, vanhaan matkalaukkuun. Se oli pudonnut huolimattomasti suljetun sateenvarjon laskosten sekaan. Siitä oli tullut yksi niistä löytötavaroista, jotka ajelehtivat pitkin toimistoa ja joita kukaan ei huomannut, kaivannut eikä vaatinut omakseen.”

Arvostettu brittiläinen kirjallisuuslehti Granta nimesi vuonna 2003 Nicola Barkerin (s. 1966) yhdeksi tämän hetken vaikutusvaltaisimmista alle 40-vuotiaista brittikirjailijoista. Apposen avoinna voitti kansainvälisen IMPAC Dublin -palkinnon vuonna 2000.