Lars Backström työskenteli vuosina 1997-2004 ulkoministeriön humanitaarisen avun yksikön päällikkönä. Työssään hän seurasi läheltä aseellisten konfliktien ja luonnononnettomuuksien aiheuttamaa kärsimystä ja tuhoa eri puolilla maailmaa. Backström on kirjannut muistiin katastrofialueilla näkemänsä ja kuulemansa tragediat, mutta hän kertoo myös valoisista näkymistä. Humanitaarisella avulla voidaan lievittää onnettomuuksien jälkiä ja auttaa niiden keskellä ihmisiä uuden elämän alkuun.
Lars Backströmin kirja alkaa talebanien hallitsemasta Kabulista syksyllä 1997 ja päättyy tsunamin huuhtomille Intian valtameren rannoille vuoden 2005 alussa. Matkan varrella tavataan sodan runteleman Abhasian asukkaita, puretaan miinakenttiä Kambodzhassa, Kosovossa ja Mosambikissa, kartoitetaan tulivuoren aiheuttamia tuhoja Gomassa ja vieraillaan monella muulla alueella, jossa ihmiset ovat menettäneet kaiken.
Kirja esittelee myös Suomen humanitaarisen avun linjan ja käytettävissä olevia avustuskanavia. Teos tarjoaa realistisen kuvan avuntarpeesta maailmalla ja keinoista, joilla humanitaarista hätää voidaan lievittää.