Tuntuu itsestään selvältä että käsitteet kuten lojaalisuus, kunnioitus, oikeudet tai altruismi kuvaavat jotain yksiselitteisen hyvää. Mutta mitä jos ne tulevatkin ajankohtaisiksi silloin kun hyvyys torjutaan? Mitä jos moraaliamme ja koko elämäämme leimaa syvä sekaannus, jopa haluttomuus nähdä mitä välillämme tapahtuu? Väitöskirjassani käsittelen näitä epämukavia kysymyksiä. Lähtökohtana on keskustelu ystävyydestä, jota kuvaan täydellisenä avoimuutena ihmisten välillä. Mikään ei ole niin vaikeaa kuin tällainen avoimuus - jota voidaan myös kutsua hyvyydeksi tai rakkaudeksi. Silti avoimuus on läsnä välillämme, ehkä vain aavistuksena, pelottavana mahdollisuutena, jonka edessä sulkeudumme ja jota emme halua ajatella. Elämässämme on jatkuva jännite avoimuuden ja torjumisen välillä joka näkyy teoissamme, tunteissamme ja ajatuksissamme. Tämä on väitteeni. Keskusteluni sivuaa mm. Aristoteleen, Kantin, Kierkegaardin, Nietzschen ja Emmanuel Levinasin filosofiaa.