Kirja valaisee vilpittömästi ja konstailematta lapsen kokemuksia maailmasta, joka on lapselle käsittämätön ja johon hän silti tuntee olevansa velvollinen vaikuttamaan. Miljan ajatukset, havainnot ja käsitykset ovat tuttuja vaikkei itse ole suoraan samaa kokenutkaan, pelko ja luottamus, oma syyllisyydentunto ja suuri ihmetys siitä miksi aikuiset ovat niin kummallisia: seikka joka lapsen on kuitenkin hyväksyttävä luonnon lain kaltaisena. Kirjan rakenne on ilmava, välähdykset vuoden kierrosta, tärkeistä esineistä ja tapahtumista seuraavat luontevasti toisiaan ja muodostavat lapsen silmin nähdyn, osin karmean mutta silti uskottavan kokonaisuuden. Loppuosan aikuismuistot, -mietteet ja unet ovat terapeuttista luettavaa: apua voi saada, vaikka onnellista lapsuutta ei pystyisikään itselleen luomaan. Pienet runot ovat myös keventämässä kokonaisuuden paikoin synkkää vaikutelmaa. Benita Backas-Andersson osoittaa myös merkittävää kielellistä lahjakkuutta, hän on osannut kertoa olennaisen ja onkin siksi niin vastaansanomaton. Alkuteos När rädslan vilar sai Svenska Litteratursällskapet i Finlandin kirjallisuuspalkinnon 5.2. 2015.