Tutkimuksessa tarkastellaan 15–19-vuotiaiden nuorten kirjoittamia kuluttajatarinoita sekä heidän käsityksiään vihreästä kuluttamisesta. Tutkimuskohdetta lähestytään tarinallisella otteella, jossa tutkitaan nuorten käyttämiä kulutuskulttuurin tarinallisia ja myyttisiä resursseja.

Suomalainen harkitsevuuteen ja säästäväisyyteen perustuva kuluttajaihanne näyttää vaikuttavan kuluttamista koskevaan tarinavarantoon ja kulutuskielen ilmauksiin myös nuorten puheessa. Kulutuksen nautinto ja tuhlauksen ilo eivät ole niin leimallista runsauden keskellä eläville nuorille kuluttajille kuin usein ajatellaan. Maltillinen ja kontrolliin perustuva kuluttajuus on hyve. Vihreän kulutuksen eetos tukee tätä perinteistä, pidättyväistä kulutuseetosta. Nuoret ovat kontrollista huolimatta kuitenkin kääntäneet tuhlauksen myönteiseksi merkitykseksi: tuhlaajapojat ja -tytöt osaavat nauttia kulutuksen mielihyvästä.

Tutkimus piirtää moniulotteisen kuvan nuorista kulutusyhteiskunnan toimijoina. Teoksesta löytävät arkkityyppiset tarinat tuhlareista, piheistä, järkevistä, säästeliäistä, nautiskelevista ja luontoystävällisistä kuluttajista. Pääosin kuluttaminen ja rahankäyttö on kuitenkin jatkuvaa kamppailua itsekontrollin ja nautinnoille antautumisen välimaastossa, mitä kuvaavat nuorten itsestään keksimät ilmaisut, kuten Huoleton penninvenyttäjä, Harkitseva nautiskelija ja Pihi törsääjä.