Suomalainen järviluonto on monimuotoisuudessaan ainutlaatuista. Järvet ovat keskeinen osa suomalaista maisemaa ja identiteettiä. Vaikka järviin kohdistuva jätevesikuormitus on viime vuosikymmeninä tuntuvasti vähentynyt, on maassamme edelleen noin 1500 kunnostuksen tarpeessa olevaa järveä. Rehevöityminen heikentää järven vedenlaatua ja ekologista tilaa, sekä haittaa järven virkistyskäyttöä.

Monien rehevien järvien kunnostustarve on tunnistettu vuonna 2009 hyväksytyissä alueellisissa vesienhoidon toimenpideohjelmissa. Suuri osa kunnostuksen tarpeessa olevista kohteista on kuitenkin pieniä ja niiden merkitys on luonteeltaan paikallinen. Järvien kunnostus edellyttääkin ensisijaisesti alueen asukkaiden, yritysten ja yhteisöjen aktiivista osallistumista ja yhteistyötä.

Rehevöityneen järven tilaa voidaan parantaa kunnostus- ja hoitotoimenpiteiden avulla. Kunnostuksessa käytettävät menetelmät valitaan järven ongelmien ja kunnostukselle asetettujen tavoitteiden perusteella. Jos valuma-alueelta tuleva kuormitus on liian suurta, sen vähentäminen on kunnostuksen kannalta keskeistä. Eniten käytettyjä järvessä tehtäviä toimenpiteitä ovat ravintoketjukunnostus (hoitokalastus) ja hapetus sekä vesikasvien poisto, rantojen ruoppaus ja vedenpinnan nosto. Kunnostus on usein vesilain ja ympäristönsuojelulain perusteella luvanvaraista toimintaa. Myös luonnonsuojelulainsäädännön velvoitteet lajien ja elinympäristöjen turvaamisesta tulee ottaa huomioon, jotta kunnostuksella ei aiheuteta haittaa järviluonnon monimuotoisuudelle.

Opas tarjoaa monipuolisen tietopaketin rehevöityneen järven kunnostuksesta ja hoidosta järvien tilasta kiinnostuneille kansalaisille, kansalaisjärjestöille ja päättäjille.