The study follows the divorced and separated women from their natal homes to their affinal homes through homelessness and legal battles to their reconstructed natal, affinal or single homes in order to find out what it means to be a person within hierarchical gender and kinship relations in South India. Marital breakdown impacts on kin relations and discloses the existing gender relations and power structure through its consequences. It makes the transformability of relational personhood – as well as the transformability of relational society and culture – visible. Although the study reveals the painful history of women’s ill-treatment in marriage, family and kinship systems, it also demonstrates the women’s rejection of the domination; and shows their ability to re-negotiate and promote changes not only to their own positions but to the whole hierarchical system as well.

The study explores the divorced and separated women’s manifold dilemmas, complicated legal battles, and endless arrangements when they have to struggle with the very practical problems of supporting themselves financially, finding and making a new home for themselves, and re-arranging relationships with their kin and friends.

As marital breakdown fundamentally transforms the women’s relational field, it forces them to recreate substitutive relations in a flexible way and, simultaneously, to re-construct themselves and their lives without a ready – or positive – cultural or behavioural template. This process reveals the agency of the divorced and separated women as well as shedding light on issues of gender and the cultural construction of the person in South India. This topical study explores the previously neglected subject of marital breakdown in India and shows the new meaning of kinship in South India.

Tutkimus selvittää, miten eronneet intialaisnaiset rakentavat uudelleen elämäänsä – kotejaan, sosiaalisia suhteitaan ja ihmisyyttään – arjen vuorovaikutuksen kautta osana yhteiskuntansa kasti-, suku- ja sukupuolihierarkioita, joita he samalla myös horjuttavat ja muokkaavat. Intiassa avioero on yhä tabu ja tuomioistuimen myöntämä avioero harvinainen, joskin mahdollinen. Tutkimuksessa tarkastellaan eron aiheuttamaa kriisiä naisten ja heidän perheidensä elämässä, naisten ”kodittomuutta” sekä naisten selviytymisstrategioita ja toimijuutta: miten eronneet intialaisnaiset rakentavat itselleen ”uuden kodin” perhe- ja sukusiteitä uudistaen ja miten he suuntautuvat kodin ulkopuolelle työnteon, uudenlaisten ystävyys-, vaihto-, ja järjestösuhteiden avulla. Tutkimus valottaa myös Intian perhelainsäädäntöjen symbolisia ja käytännöllisiä merkityksiä sekä naisten keinoja käyttää lakia voimavaranaan, vaihtelevin lopputuloksin. Tutkimus luo uuden näkökulman avioliiton, sukulaisuuden ja koko intialaisen ihmisyyden sosiaalisen dynamiikan tarkasteluun. Marginaalista katsottuna yhteiskunnan rakenteiden murtumat ja ideaalien rajat paljastuvat: avioero ja eronneet naiset paljastavat sukupuoleen ja sukulaisuuteen liittyviä jännitteitä ja ristiriitoja. Vaikka eronneet naiset ovat intialaisen yhteiskunnan kulttuurinen anomalia, he kuitenkin selviävät, elävät elämäänsä ja luovat vaihtoehtoja vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Eronneiden naisten kritiikki, neuvot ja toimintatavat voivat olla laajemmankin kulttuurisen muutoksen siemeniä.