Aura Koiviston vangitseva romaani esittää hiljaista arvostelua ihmisen tuhoisasta toiminnasta. Samalla se luo aistivoimaisen kuvan luontoyhteydestä ja yhteisöllisyydestä, jotka tuovat elämään syvää merkitystä.

Aberrania on unohdettu kolkka valtakunnan rajalla. Siellä elämä on yksinkertaista ja työteliästä, ja luonnonkierto määrittää arkea. Sinne romaanin nimetön kertoja pakenee urbaanin elämän tyhjyyttä. Sivilisaation pariin kutsuu enää terapeutti, jolta kertojan on ryhdyttävä salaamaan maalaiselon kummallisia käänteitä.

Vain Aberraniassa saattaa olla oma itsensä, vaikka uusia asukkaita usein kohdellaan kuin vierasta, joka on tullut rikkomaan tiiviin yhteisön. Naapurin omalaatuinen Eulalia ja tämän lähipiiri alkavat paljastaa todellisia kasvojaan ja salaisuuksiaan.

Voisiko olla mahdollista elää harmonisesti monilajisessa yhteisössä?

Aura Koivistosta ei tullut biologia, koska yliopisto sijaitsi kaupungissa. Sen sijaan hänestä tuli syrjäkyliä asuttava kirjoitustyöläinen, joka käsittelee luontoa. Lapsuudenkodissa Korkeasaaren eläintarhan johtajan tytär hoiti orpoja pentuja tiikereistä paviaaneihin. Nykyisin Koivisto asuu Kainuussa pienessä rintamamiestalossa. Hän on kirjoittanut tieto- ja kaunokirjoja sekä lapsille että aikuisille.