Nyt saa kans pohojalaaset
selevää Kalevalasta,
onhan jo Savonkin kansa
usiamman vuaren aijan
lujeskellu eeppostamma
kotoosella kiälellänsä.

Ei me olla huanompia,
meillä on oma kiria,
oikialla murtehella –
ja kunnon runomitalla.

Kalevala eteläpohjalaisella murteella on kansalliseepoksemme ensimmäinen kalevalamittainen murreversio. Tosin murteellinenhan on itse Kalevalakin, koska suomi yhtenäisenä kielenä ei sen ilmestyessä ollut vielä läheskään vakiintunut. Elias Lönnrot – kehittääkseen kirjakieltämme - muokkasi eepoksensa vienalaisista ja suomen itäisten murteiden kielenaineksista, joten Kalevalan kieltä ei sellaisenaan ole missään puhuttu. Kalevalakin on siis syntynyt käännös- ja muokkaustyön tuloksena, kuten tämäkin teos.

Vaikka kyse onkin runoista, Aulis Rintala on pyrkinyt käyttämään konstailematonta, pohjalaisen suorasukaista ja karuakin arkikieltä.

"Joka säettä en ole pyrkinyt ’kääntämään’ orjallisesti; se olisi mahdotontakin. Olen jättänyt kokonaan pois joitakin, mielestäni kokonaisuuden kannalta merkityksettömiä episodeja. Toisaalta en ole voinut olla höystämättä eepoksen herkullisia kohtia mehevillä pohjalaisilla lisäsäkeillä."

Etelä-Pohjanmaan murre on yhtenäisin murrealueemme, joka murretieteellisessä kirjallisuudessa mainitaankin ainoana yksikössä (vrt. savolaismurteet, hämäläismurteet, lounaismurteet).