Argentiinalainen tango on suomalaisille tuttua – vai onko sittenkään? Asta Piiroinen SanTangon Satama on matka Buenos Airesiin, mutta ei riemutunnelmiin vaan syvempiin pohjavirtoihin. Runoissa on nopeasti vaihtuvaa sykettä, mutta myös tunnistettavat tunteiden saarekkeet, elämänkaaren ja tapahtumien mikrokosmos, jonka universaali on yhteinen ihmisille. Tätä universaalia edustavat myös pyhän ja groteskin liitto, katujen puhe ja epäonni, kokemuksen kulta ja kuuta katsovan haikea rakkaus, uudelleen syntyvä utopia.

Niin kuin muutkin, lauloin ja uneksin,
arastin alkua, nimesin nurkkani omaksi,
olin auringon ja tuulen kuivaama läntti,
sataman kosteilta kiviltä kumarruksena
pieni uteleva, valtameren ylittänyt pelkoni,
olin kielillä puhuva soitin, tyvenen tahti,
pieni nyökkäys, sen vierus, silmäni vilkku.

”Omistan nämä runot suurille opetuksille, syville tunteille, sinnikkäille ihmisille, elämän arvolle ja rakastetulle kaupungille Buenos Airesille.”

Asta Piiroinen on novellisti, romaanikirjailija, runoilija ja esseisti, jolta ilmestyi viimeksi teos Aamun maa herää ikuisessa – Esseitä Afrikasta.