Peppi ja Elsa saivat jo uutenavuotena tietää, että he pääsisivät pääsiäiseksi ponikartanoon, koska Pepin vanhemmat olivat silloin lähdössä kahdestaan Madeiralle viettämään 20-vuotishääpäivää. Kevät talvi ei ollut tuntunut ikinä niin pitkältä, mutta vihdoin huhtikuu koitti.

Peppi, Elsa ja ponikartanon omistajan lapsen lapsi Matleena muodostivat etsiväryhmän ”ponikytät”. Jokaisella lomalla oli tähän asti ollut etsiville tehtäviä, joten nytkin tytöt tarkastelivat pääsiäisvieraita sillä silmällä, kuka voisi syyllistyä rikokseen: omituisesti pukeutuva taiteilijarouva, pröystäilevä kauppias - pariskunta, laiha ja pitkä lääkäri Virkkunen, italialainen pitserianomistaja Emilio vai oululainen insinööri, joka sanoi tulleensa kartanoon kirjoittamaan dekkaria.

Uskomatonta mutta totta, nytkin rikos näyttää oikeasti tapahtuvan, kun kauppiaanrouvan arvokas sormus katoaa. Ponikytät ovat epäluuloisia. Kyseessä täytyi olla vakuutuspetos, tai sitten joku pitää heitä pilkkanaan. Tai joku kateellinen matkailuyrittäjä haluaa pilata herttaisen mummu Remmelkoorin kartanon maineen! Mutta pakkohan kirjavan vierasjoukon taustat ja liikkeet on tutkia, ja ratkaisu löytyy yllättävältä taholta.