Miten uskonasiat ohjaavat yhteiskuntia ja päivittäisiä valintojamme? Miksi loogisuus, historialliset faktat ja tieteen todistelut yhä huomaamattakin törmäävät uskonnollisiin vakaumuksiin? Filosofian tohtori Arvo Santonen porautuu uskon ja uskomusten perusteisiin laaja-alaisesta, historiantutkimukseen pohjaavasta näkökulmasta. Kirjan alkupuoli esittelee uskonnollisen ajattelun kehitystä ja sen ristiriitaisuuksia tunnetuissa kulttuureissa antiikin ajoista lähtien, loppupuoli tutkiskelee maallistuneen uskon ilmenemismuotoja erityisesti valtarakenteissa. Santonen jakaa tarkastelunsa neljään uskon ulottuvuuteen: tuonpuoleinen (kuten henkiolennot), laitostunut tuonpuoleinen (kirkko), tämän- ja tuonpuoleisen välimaasto (rajatieto) sekä tämänpuoleinen (taloususko ja politiikka). Keräämänsä lähdeaineiston ja omien havaintojensa avulla Santonen antaa lukijan oivaltaa, kuinka syvästi ihmiskunnan vuosituhansien aikana pystyttämät uskomusrakennelmat määrittävät ajattelumme ja elämämme reunaehdot. Uskomme ei näy pelkästään siinä, millaiseen jumalaan tai kuoleman jälkeiseen todellisuuteen uskomme. Viime kädessä uskomme kuvastuu siinä, millaisen yhteiskunnan olemme rakentaneet itsellemme. Arvo Santonen näyttää, kuinka perinteinen tuonpuoleisen uskomme on historian saatossa muokkaantunut mielikuvien kautta osaksi materiaalisempaa todellisuutta, jota länsimaissa ohjaavat erityisesti usko kansallisuusaatteeseen, demokratiaan, kilpailuun, markkinavoimiin ja jatkuvaan talouskasvuun. Samaan aikaan ihmisyksilöt kuitenkin uskovat yhä erilaisiin maailmanloppuihin, nykyajattelussa erityisesti ekokatastrofeihin.