Arvid Järnefelt (1861-1932) oli huomattava suomalainen kirjailija ja yhteiskunnallinen ajattelija, joka sai voimakkaita vaikutteita kirjailija Leo Tolstoilta, jonka myös tapasi, sekä koki nuo tolstoilaiset uskonnolliset näkemykset niin voimakkaiksi, että luopui juristin urastaan, ryhtyen maanviljelijäksi Lohjan Virkkalaan. Tolstoilaisten aatteiden mukaisesti maatyö toi hänet lähelle kansaa, ja oli siten yksi arvokkaimmista töistä hänen elämänfilosofian näkökulmastaan.

Kirjassaan Heräämiseni hän tunnusti nousevansa yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan. Suurimmat syyt kurjuuteen ihmisten välisissä suhteissa tulivat hänen mielestään yhdenvertaisuuden ja demokratian puutteesta. Hän olisi tahtonut tehdä jyrkkää vastarintaa etuoikeuksien jakamiselle vain tietyille tahoille, jonka mukaan pitäisi muuttaa kaikki, eikä kuitenkaan saisi käyttää väkivaltaa. Sorto ja väkivalta sekä väkivaltainen puolustautuminen vääryyttä vastaan oli hänen mielestään väärin. Rakkaus ja veljeys vuorisaarnan opin mukaisesti sensijaan oli oikein. Järnefelt oli passiivisen vastarinnan kannattaja, ja vastusti sotia ja väkivaltaa sen kaikissa muodoissaan. Hän oli myös sitä mieltä, että valtion ei pidä komentaa liikaa, ja että pitäisi olla vain yksi vero, maapohjasta, pääasiassa kaupungeissa ja taajamissa. Tällöin ansioton arvonnousu tulisi siitä valtiolle.

Järnefeltin mielestä yhteiskunnallisista epäkohdista kenties suurin oli maanomistuksen epätasainen jakautuminen. Tähän aihepiiriin hän puutuu myös romaanissaan, yhdessä pääteoksessaan Maaemon lapsia (1905), ilmentäen siinä ehkä myös hieman uskonnollista maailmankatsomustaan.

Kesto n. 5 tuntia 4 min.