Suuri joukko Suomen korkeinta poliisijohtoa kuolee terroristien pommiin. Viranomaiset ryhtyvät tämän takia jyrkkiin poikkeustoimiin; eduskunta säätää erikoislakeja (Hansu-lait) ja terrorisminvastaiseen taisteluun nimitetään poliisipäällikkö Hansu Hujanen, joka on samalla myös Nettipoliisin komentaja. Sitten ASO:n johtajan Veikko Vennamon ja marsalkka Mannerheimin kenelläkään ei ole ollut Suomessa niin paljon valtaa yksissä käsissä. Voiko paremman maailman rakentaa poliisin voimin? Ovatko hyvät aina hyviä ja pahat pahoja.

Ylikonstaapeli Merja VIrkin toimii yhtä päämäärätietoisesti ja häikälemättä kuin ennenkin. Tilanne on kuitenkin uusi. Suomea johtaa "unelmahallitus" ja pääministerinä on erään populistisen puolueen johtaja, joka haluaa muuttaa maan yhdessä Hansun kanssa.

Dekkari vie meidät mukanaan parhaaseen paikkaan mitä Suomessa on, Tornioon, jossa vähäpukeiset poliisit tanssivat Hansun kunniaksi, Ruotsiin, jossa katujen iltavalaistus tapahtuu palavien autojen avulla ja Saksaan, jossa terroristit tietävät kuka räjähtää ja miksi, ja lopulta Maltalle, jossa nysäkin voi rentoutua.

Kirjassa kerrotaan totuus Joensuusta, virkistytään Heinäveden retriitissä arkkimandriitta Skumppariaanuksen ja saksalaisten EU:n byrokraattien kanssa sekä mietitään miksi emeritus-professori Jean-Babtiste Hulkkonen ei voi koskaan kuolla.

Kirja huipentuu siihen, että arabimiljardöörin ökykuunari uppoaa Helsingin satamaan - miltei yhdessä suomalaisen pienkomissaari Kamaisen kanssa. Lopuksi myös toimittajat Kejonen ja Stiller käyvät pystypainia poliisin erikoisjoukkojen kanssa ja puolustavat sananvapautta & demokratiaa. Merja Virkin on myös tehtävä valinta nysän ja ei niin nysän välillä.