Muuttoliike, maassamuutto, muuttaminen ja liikkuvuus ovat kaikille tuttuja yleiskäsitteitä. Muuttamisen taustalla olevien syiden ja seurausten pohdinta on pysynyt yhteiskunnallisessa keskustelussa 1880-luvulta 2000-luvulle. Väestö on aina muuttanut paikasta toiseen työn, toimeentulon, asumisen viihtyvyyden, opiskelun ym. syiden vuoksi. Senaatti, kirkko, valtio ja EU ovat pyrkineet eri aikakausina vaikuttamaan muuttamiseen. Muuttoja on pyritty niin rajoittamaan kuin edistämään vaihtelevalla menestyksellä.
Tämä tutkimus käsittää Suomen maassamuuttokehityksen 1880-luvulta 2000-luvulle muodostuen neljästä maassamuuton historiallisesta käännekohdasta. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata maassamuuttoa historiallisena ja sosiologisena ilmiönä. Keskeinen kysymys kuuluu, missä määrin julkinen valta voi toimenpiteillään edistää tai rajoittaa muuttamista. Muuttojen alueellista kohdentumista tarkastellaan seuraamalla maakuntien välisiä tulo- ja lähtömuuttovirtoja. Alueiden muutosta tutkitaan lähinnä väestötilastojen avulla.